Mariia Starkova
Lähes jokaisessa ukrainalaisessa talossa tai asunnossa asuu pienempiä veljiämme - lemmikkejä. Useimmiten koiria ja kissoja. Ne ovat karvaisia suosikkeja, perheenjäseniä, käytännössä omistajiensa lapsia.
Lemmikkieläimet tuovat iloa ja edistävät lasten vastuuntuntoa. Se on suuri vastuu, mutta samalla eläimet opettavat meitä rakastamaan, välittämään, empaattisuuteen ja jakamaan ilomme.
Kylissä suhtautuminen lemmikkeihin on hieman erilainen. Siellä, missä elämän edellytyksenä on kova fyysinen työ, tarvitaan rationaalisuutta ja käytännöllisyyttä. Sama pätee myös eläimiin.
Koiria käytetään pääasiassa yksityisomaisuuden suojelemiseen. Ne elävät talon pihalla hihnassa tai aitauksessa. Viime vuosikymmeninä kyläkoteihin on alkanut ilmestyä myös niin sanottuja sisäkoiria, omistajien suosikkeja, jotka asuvat talossa ja joita ulkoilutetaan hihnassa. Ne ovat yleensä pieniä rotukoiria.
Maatiaiskissat ovat itsenäisiä ja kävelevät missä ja milloin haluavat. Ne tulevat kuitenkin syömään, nukkumaan ja lämmittelemään kylmällä säällä kotiinsa. Ne vartioivat reviiriään ahkerasti tunkeutuvilta muukalaisilta – naapuruston kissoilta. Niiden tehtävänä on myös pyydystää talossa pieniä jyrsijöitä: hiiriä ja rottia.
Ukrainassa kissat ja koirat asuvat asuntojen ja talojen lisäksi myös kadulla. Niitä voi tavata yhtä usein kuin oravia ja jäniksiä Joutsan kaduilla. Monet välittävät ihmiset ostavat rehua ja valmistavat ruokaa kodittomille eläimille. Eläimet tietävät paikat ja ajat, joissa niitä voidaan ruokkia, ja ne kohtaavat ruokkijat ilolla ja kärsimättömyydellä.
Kulkukoirat pysyttelevät mieluiten suurten yritysten ja markkinoiden läheisyydessä, joissa on yleensä paljon ihmisiä ja usein tarjolla herkkuja. Kulkukissat sen sijaan asuvat yleensä lähempänä asuinrakennuksia.
Viime vuosikymmenen aikana kaikki kulkukoirat on hallituksen määräyksestä vangittu rokotettaviksi ja sirutettaviksi. Karanteenin jälkeen koirat palautetaan kaduille.
Useimmiten lemmikkieläimet ilmestyvät Ukrainan koteihin lahjoina tai ne annetaan "hyviin käsiin". Usein ihmiset myös poimivat kadulta kulkukissan tai koiranpennun, joka on koskettanut sielua söpöllä ulkonäöllään, uskollisilla silmillään, hellyydellään tai päinvastoin iloisella, koulupoikamaisella luonteellaan. Harvemmin lemmikkieläimiä ostetaan rahalla eläimiä kasvattavilta henkilöiltä, eläinkaupoista tai eläinsuojista.
On huomattava, että Ukrainassa ei ole tiukkoja vaatimuksia lemmikkieläinten siruttamiselle ja rokottamiselle. Yleensä rokotukset tehdään tarpeen mukaan ja omistajan pyynnöstä. Lemmikkieläimelle myönnetään asiakirjat ulkomaille matkustamista tai myyntiä varten.
Ukrainan sodasta on tullut vakava koettelemus paitsi ihmisille myös heidän lemmikeilleen. Olemme vastuussa niistä, jotka olemme kesyttäneet. Koirat ja kissat ovat tottuneet omistajiinsa ja omistajat niihin. Ilo ja suru jaetaan.
Nelijalkaisilla ystävillämme oli paljon stressiä. Räjähdykset, sireenien äänet, suosikkiherkkujen ja tutun ruoan puute, ahdistus "omasta ihmisestä". Kaikella tällä on varmasti kielteinen vaikutus.
Sota-aikana monet lemmikkieläintuotteet, joihin eläimet olivat tottuneet, ovat olleet loppu kaupasta. Alueilla, joilla käydään aktiivisia taisteluita, lemmikkieläinkaupoissa jonotetaan yhtä paljon kuin ruokakaupoissa tai apteekeissa.
Joskus evakuointi vaarallisilta alueilta lemmikkieläinten kanssa on mahdotonta. Usein ihmiset jäävät eläintensä kanssa henkensä uhalla. Tai lähtiessään he päästävät ne kadulle siinä toivossa, että ne pystyvät piiloutumaan ja selviytymään ilman omistajiaan.
Valitettavasti paljon eläimiä kuolee. Ne eivät ole tottuneet vaaraan eivätkä ymmärrä etsiä ruokaa talon ulkopuolelta. On tapauksia, joissa kiivaat entiset lemmikkikoirat liittyvät katukoiralaumoihin ja hyökkäävät ihmisten kimppuun.
Onneksi karvaiset pakolaiset, jotka minulla oli onni tavata, pääsivät lähtemään omistajiensa kanssa. Niillä, kuten useimmilla ukrainalaisilla lemmikkieläimillä, ei ollut mikrosirua, rokotuksia tai eläinlääkintäpassia. Euroopan komission päätöksen ansiosta EU-maat ovat Ukrainan sodan alusta lähtien mahdollistaneet eläinten maahantulon ilman asiakirjoja. Kaikki tarvittavat lääketieteelliset toimenpiteet ja paperityöt tehtiin rajalla tai heti saapumisen jälkeen lähimmässä vastaanottokeskuksessa.
Joskus kissa Matros tykkää mennä naapurin saunaan lämmittelemään.
Mariia Starkova
Kissa Matros on nyt 4,5-vuotias, josta se on asunut Suomessa 1,5 vuotta. Se selvisi pommituksista kotikaupungissaan Kupianskissa Itä-Ukrainassa.
Kissan omistajat muistavat:
– Kun lentokoneet lensivät ja jotain räjähti, kaikki juoksivat käytävään ja kaatuivat lattialle. Ja kissat hyppivät selkään. Istuimme sylikkäin odottamassa.
Tie Suomeen oli melko pitkä ja jännittävä.
Mutta nyt Matros voi varsin hyvin uudessa kodissaan Leivonmäellä. Se ystävystyy suomalaisten kanssa, käy joskus lämmittelemässä naapurin saunassa ja puolustaa välillä reviiriään tappeluissa naapurin kissan kanssa. Se tykkää hyppiä omistajiensa olkapäille ja kieriskellä näin ympäri asuntoa.
Pieni ja hyvin seurallinen Gina tuli Suomeen miehitetystä Mariupolista Kaakkois-Ukrainasta.
Mariia Starkova
Gina-niminen pieni ja hyvin seurallinen jackrussellinterrieri tuli Suomeen heinäkuussa 2023 nykyisin miehitetystä Mariupolista Kaakkois-Ukrainasta. Koira on nyt 2-vuotias, ja se tuli perheeseen sodan alettua.
– Tyttäreni on halunnut kovasti koiraa jo pitkään, ja elämämme pahimpien päivien jälkeen tehtiin päätös ottaa läheinen ystävä perheeseen, kertoo Ginan omistaja.
Kaupungista ei ollut helppoa päästä pois. Oli vaikeaa löytää kuljetusyrittäjä, joka suostui viemään perheen koiran kanssa turvalliselle alueelle.
Ja sitten oli vielä 1,5 päivää junalla eläinten kanssa matkustaville tarkoitetussa vaunussa. Eläimiä oli paljon ja ne käyttäytyivät levottomasti. Ja 7 tuntia rajalla.
Kahden kuukauden vastaanottokeskuksessa olon jälkeen Gina on vihdoin löytänyt kotinsa Leivonmäeltä. Naapurit rakastavat tätä iloista energiapötköä. Se tuntee olonsa vapaaksi, mukavaksi ja ennen kaikkea rauhalliseksi.
Zaralla on ollut vaikea matka sodan runtelemasta Mariupolista uuteen huolehtivaan omistajaan.
Mariia Starkova
Haluan kertoa toisesta melko surullisesta Joutsassa asuvan 4-vuotiaan Zara-koiran kohtalosta. Joskus ihmiset hankkivat koiran, eivät rakastaakseen ja huolehtiakseen siitä, vaan saadakseen arvovaltaa, itsevarmuutta ja jopa dominointia. Tämä pätee erityisesti vakaviin ja vaarallisiin rotuihin, kuten bullterriereihin, rottweileriin jne.
Zara omistajineen tuli Suomeen myös Mariupolista. Kotikaupungissaan se joutui kestämään kaikki ilmapommitusten kauhut ja sitten pääsemään pois sodan täysin tukkimasta kaupungista. Koiralla oli hyvin pitkä ja vaikea matka. Vieläkin sen ihossa on arpia, jotka muistuttavat kaikesta siitä, mitä se on kokenut.
Mutta saavuttuaan uuteen, turvalliseen kotiinsa Zara ei löytänyt rauhaa. Älykäs ja kiintynyt koira reagoi joskus näennäisesti ilman syytä hyvin varovaisesti ja jopa aggressiivisesti. Se hätkähti odottamattomista, kovista huudoista. Useita kertoja se jopa karkasi kotoa.
Sitten koiran omistajat lähtivät toiseen maahan kahdeksi viikoksi. Eivätkä koskaan palanneet...
Nyt Zara on toisen ukrainalaisen pakolaisen suojissa, joka pystyi antamaan sille hellyyttä ja turvallisuuden tunnetta. Toivon, että koiran epäonni päättyy tähän ja se saa elää hyvän elämän täynnä rakkautta ja tukea.
Ukrainalaisten lemmikkieläinten omistajat kiittävät sydämensä pohjasta kaikkia vapaaehtoisia ja välittäviä ihmisiä, jotka auttavat paljon ruoalla, leluilla ja hoito- ja kotitaloustarvikkeilla.
Myös apu esimerkiksi eläinlääkäreiden kanssa käytävässä viestinnässä on korvaamatonta. Koska kielimuuri ja ymmärtäminen on edelleen melkoinen ongelma useimmille ukrainalaisille.
Ainoa ongelma ukrainalaisten eläintenhoidossa Suomessa on tällä hetkellä terveydenhoito. Monilla ukrainalaisilla perheillä ei ole autoa. Tästä syystä on melko vaikeaa päästä hätätapauksessa lähimmälle eläinlääkäriasemalle, varsinkin viikonloppuisin tai juhlapyhinä.
Ongelmana on myös niiden perheiden melko vaatimaton budjetti, jotka eivät ole vielä päässeet jaloilleen tai löytäneet työpaikkaa. Valitettavasti näiden ongelmien vuoksi lemmikkieläimet, jotka ovat kulkeneet niin vaikean tien rauhalliseen elämään, joskus kuolevat täällä. Onneksi nämä tapaukset ovat melko harvinaisia.
Yleisesti ottaen lemmikkieläinten omistajat, joiden kanssa olen keskustellut, pitävät Suomea hyvänä maana lemmikkieläinten pitämiselle. He arvostavat sitä, että heidän lemmikkinsä saavat yhtä paljon hoitoa ja huomiota kuin ihmiset, jotka ovat löytäneet kodin tästä vieraanvaraisesta maasta.
Mariia Starkova
Kirjoittaja on Joutsassa asuva ukrainalainen, joka opiskelee suomen kieltä kotoutumiskoulutuksessa Spring House Oy:llä. Hän suoritti suomen kurssiin kuuluvaa työharjoittelujaksoa Joutsan Seudussa.
Ukrainalaislapset viihtyvät Suomen koulussa
(julkaistu 3.3.2024)
Ukrainan sota muutti Ludmilan, Sergiin ja Dianan elämän
(julkaistu 17.3.2024)
(julkaistu 31.3.2024)
Joutsan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Jousitie 31, 19650 Joutsa
Y-tunnus 0174091-6
Konttori avoinna ma-to 9-12 ja 13-16
Puhelin: 0201 876 100
konttori@joutsanseutu.fi
etunimi.sukunimi@joutsanseutu.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.
Jousitie 31, 19650 Joutsa
Y-tunnus 0174091-6
Konttori avoinna ma-to 9-12 ja 13-16
Puhelin: 0201 876 100
konttori@joutsanseutu.fi
etunimi.sukunimi@joutsanseutu.fi
Jousitie 31, 19650 Joutsa
Y-tunnus 0174091-6
Konttori avoinna ma-to 9-12 ja 13-16
Puhelin: 0201 876 100
konttori@joutsanseutu.fi
etunimi.sukunimi@joutsanseutu.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.