Jää­hy­väis­het­ket ovat her­kis­tä­viä; ne kos­ket­ta­vat mei­tä ai­van eri­tyi­sel­lä ta­val­la. Oli­pa hy­väs­tien syy mikä hy­vän­sä, her­kis­tym­me kai­kel­le sil­le, mitä ym­pä­ril­läm­me ta­pah­tuu.

Hy­räi­len usein mie­les­sä­ni lau­lu­ja hy­vin lai­das­ta lai­taan. Tuos­ta pään si­säi­ses­tä ju­ke­bok­sis­ta löy­tyy pal­jol­ti ko­ti­mais­ta pop­pia ja is­kel­mää, joi­ta on help­po lau­laa mu­ka­na au­toa aja­es­sa tai ko­to­na pö­ly­jä pyyh­kies­sä.

Olem­me tai­vaan kan­sa­lai­se­na maan pääl­lä. Olem­me ko­ti­maam­me kan­sa­lai­sia. Kan­sa­lai­suus tuo oi­keuk­sia ja vel­vol­li­suuk­sia. Kun koh­taam­me toi­si­am­me, vaik­ka ul­ko­mail­la, on kiva koh­da­ta sa­man maan kan­sa­lai­nen. Se re­so­noi meis­sä, tun­nem­me yh­teen­kuu­lu­vuut­ta.

Piis­pa Ee­ro Huo­vi­sen oma­koh­tai­nen kir­ja Äi­tiä ikä­vä ja sii­hen pe­rus­tu­va, useis­sa Suo­men te­at­te­reis­sa esi­tet­ty näy­tel­mä ovat he­rät­tä­neet voi­mak­kai­ta tun­tei­ta. Var­sin­kin näy­tel­män kat­so­jis­sa, niin nai­sis­sa kuin mie­his­sä­kin.

Va­jo­an uu­pu­nee­na Lei­von­mä­en kir­kon penk­kiin. Kii­ras­tors­tain mes­su on al­ka­mas­sa. Tu­lin kirk­koon et­si­mään rau­haa ja sel­keyt­tä­mään aja­tuk­si­a­ni. Ar­jen vä­sy­mys­kier­re yh­dis­tet­ty­nä lii­al­li­seen kän­ny­kän tui­jot­ta­mi­seen ei ole hyvä yh­dis­tel­mä. Olen le­vo­ton.

Kau­pal­li­ses­sa mai­non­nas­sa ker­ro­taan usein uu­den asi­ak­kaan eduis­ta. Te­le­o­pe­raat­to­rit ja muut pal­ve­lu­tar­jo­a­jat lu­paa­vat uu­sil­le liit­ty­jil­le lah­juk­sia ja alen­nuk­sia, mut­ta van­ho­jen asi­ak­kai­den osa­na on mak­saa täy­det mak­sut ja hy­väk­syä uu­det hin­nan­ko­ro­tuk­set.

 Hil­jai­sen vii­kon evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus­ta vie­dään ris­tiin­nau­lit­ta­vak­si. Hän uu­puu kai­ken ko­ke­man­sa ki­du­tuk­sen jäl­keen ris­tin al­le.

Tu­le­va­na sun­nun­tai­na vie­täm­me pal­mu­sun­nun­tai­ta. Pal­mu­sun­nun­tai­na aloi­tam­me hil­jai­sen vii­kon vie­ton, jol­loin ly­hy­en ajan si­säl­lä vie­te­tään mon­ta pe­räk­käis­tä kris­til­lis­tä juh­la­py­hää.

Tu­le­vas­ta sun­nun­tais­ta al­ka­en paas­to­nai­ka on sy­vim­mil­lään. Sik­si päi­vää on sa­not­tu kär­si­myk­sen sun­nun­taik­si.

Tar­vit­sem­me ra­vin­toa elääk­sem­me. Pyyn­tö: ”An­na meil­le mei­dän jo­ka­päi­väi­nen lei­päm­me”, on edel­leen ajan­koh­tai­nen.

”Lu­paan tänä vuon­na pa­nos­taa it­see­ni ja hy­vin­voin­tii­ni! Lu­paan, et­tä en­si vii­kol­la näh­dään! Lu­paat­ko, et­tä et ker­ro tätä ke­nel­le­kään? Lu­paat­ko ra­kas­taa mi­nua ai­na? Lu­paan, et­tä huo­men­na men­nään leik­ki­puis­toon kaup­pa­reis­sul­la! Kun os­tat tä­män tuot­teen, lu­paam­me et­tä et tule ka­tu­maan!”

Jee­sus koh­ta­si mo­nia ih­mi­siä, jot­ka pyy­si­vät hä­nel­tä apua. Jos­kus Jee­sus oli hil­jaa pyyn­nön kuul­tu­aan ei­kä aut­ta­nut heti.

Tuh­ka­kes­ki­vii­kos­ta al­kaa paas­to­nai­ka. Päi­vää on vie­tet­ty ai­na­kin vuo­des­ta 1099. Ka­to­li­ses­sa kir­kos­sa jot­kut ovat tul­leet kirk­koon yk­sin­ker­tai­ses­sa säk­ki­pu­vus­sa tuh­kaa pään pääl­le ri­po­tel­tu­na pal­jain ja­loin (Dan.9:3). En­sin näin toi­mi­vat kir­kon yh­tey­des­tä sul­je­tut, jot­ka val­mis­tau­tui­vat paas­ton ai­ka­na jul­ki­seen syn­nin­tun­nus­tuk­seen ja kir­kon jä­se­nyy­den ta­kai­sin saa­mi­seen. Ai­kaa myö­ten muut­kin al­koi­vat nou­dat­taa tätä ta­paa. Eri­tyi­ses­ti ne, jot­ka ha­lu­si­vat ri­pit­täy­tyä eli tun­nus­taa syn­tin­sä Ju­ma­lal­le.

Jos ei ole it­se fyy­si­ses­ti so­kea, on jos­kus, useim­mi­ten vai­kea ja jopa mah­do­ton­ta ym­mär­tää so­ke­a­na ole­mis­ta. Het­ken sil­mät kiin­ni, sok­ko­na elä­mi­nen ei li­sää to­del­lis­ta ym­mär­tä­mis­tä. On­nek­si on kek­sit­ty mo­nia ta­po­ja so­kei­den elä­mi­sen hel­pot­ta­mi­sek­si ja aut­ta­mi­sek­si. Myös tätä leh­teä on va­paa­eh­tois­voi­min lu­et­tu ää­ni­leh­dek­si nä­kö­vam­mai­sil­le. Jo­kai­nen meis­tä voi ol­la tuol­lai­nen apu so­ke­al­le, ol­la hä­nen sil­mi­nään.

Asi­at ei­vät yleen­sä se­lit­te­lys­tä pa­ra­ne. Ai­na kun jos­sain asi­as­sa on sitä niin kut­sut­tua ”se­li­tyk­sen ma­kua”, kuu­li­jan si­sim­mäs­sä he­rää epäi­lys, et­tä tä­hän on nyt koi­ra hau­dat­tu­na.