Ke­sän juh­liin ja ih­mi­se­loon muu­ten­kin kuu­luu vuo­roin häi­väh­dys iloa ja toi­veik­kuut­ta, vuo­roin sy­väl­tä kou­rai­se­vaa ym­mär­rys­tä kai­ken ka­to­a­vai­suu­des­ta. Ru­noi­li­ja Ei­no Lei­no, jon­ka päi­vää sun­nun­tai­na vie­täm­me, on tuon sie­lun­mai­se­man ku­vaa­ja­na kuin suo­ma­lais­ten sy­dän­juu­ril­la.

Ke­sä­ai­ka on usein juh­lien ai­kaa. On ai­na­kin val­mis­tu­jai­sia, rip­pi­juh­lia ja häi­tä. Eh­kä si­nul­le­kin on tul­lut täl­le ke­säl­le kut­su jo­hon­kin juh­liin tai olet ken­ties it­se juh­lan koh­de!

Viik­ko sit­ten vie­tim­me hel­lun­tai­ta, jota voi pi­tää kir­kon syn­ty­mä­päi­vä­nä. Apos­to­lien te­ois­sa ker­ro­taan, kuin­ka Pyhä Hen­ki las­keu­tui ope­tus­las­ten yl­le ja nämä al­koi­vat kas­ta­maan ja liit­tä­mään ih­mi­siä kir­kon jä­se­nik­si. Nyt, viik­ko hel­lun­tain jäl­keen, or­to­dok­si­nen kirk­ko viet­tää kaik­kien py­hien sun­nun­tai­ta.

Kesä on suu­rien ja pien­ten juh­lien ai­kaa. It­sel­lä­ni juh­la­kau­si al­koi jo men­neel­lä vii­kol­la, kun vie­tim­me äi­din 75-vuo­tis­juh­lia. Lu­vas­sa on vie­lä ai­na­kin kah­den ser­kun hää­juh­lat ja vel­jen­po­jan rip­pi­juh­lat ke­sän mit­taan.

Jää­hy­väis­het­ket ovat her­kis­tä­viä; ne kos­ket­ta­vat mei­tä ai­van eri­tyi­sel­lä ta­val­la. Oli­pa hy­väs­tien syy mikä hy­vän­sä, her­kis­tym­me kai­kel­le sil­le, mitä ym­pä­ril­läm­me ta­pah­tuu.

Hy­räi­len usein mie­les­sä­ni lau­lu­ja hy­vin lai­das­ta lai­taan. Tuos­ta pään si­säi­ses­tä ju­ke­bok­sis­ta löy­tyy pal­jol­ti ko­ti­mais­ta pop­pia ja is­kel­mää, joi­ta on help­po lau­laa mu­ka­na au­toa aja­es­sa tai ko­to­na pö­ly­jä pyyh­kies­sä.

Olem­me tai­vaan kan­sa­lai­se­na maan pääl­lä. Olem­me ko­ti­maam­me kan­sa­lai­sia. Kan­sa­lai­suus tuo oi­keuk­sia ja vel­vol­li­suuk­sia. Kun koh­taam­me toi­si­am­me, vaik­ka ul­ko­mail­la, on kiva koh­da­ta sa­man maan kan­sa­lai­nen. Se re­so­noi meis­sä, tun­nem­me yh­teen­kuu­lu­vuut­ta.

Piis­pa Ee­ro Huo­vi­sen oma­koh­tai­nen kir­ja Äi­tiä ikä­vä ja sii­hen pe­rus­tu­va, useis­sa Suo­men te­at­te­reis­sa esi­tet­ty näy­tel­mä ovat he­rät­tä­neet voi­mak­kai­ta tun­tei­ta. Var­sin­kin näy­tel­män kat­so­jis­sa, niin nai­sis­sa kuin mie­his­sä­kin.

Va­jo­an uu­pu­nee­na Lei­von­mä­en kir­kon penk­kiin. Kii­ras­tors­tain mes­su on al­ka­mas­sa. Tu­lin kirk­koon et­si­mään rau­haa ja sel­keyt­tä­mään aja­tuk­si­a­ni. Ar­jen vä­sy­mys­kier­re yh­dis­tet­ty­nä lii­al­li­seen kän­ny­kän tui­jot­ta­mi­seen ei ole hyvä yh­dis­tel­mä. Olen le­vo­ton.

Kau­pal­li­ses­sa mai­non­nas­sa ker­ro­taan usein uu­den asi­ak­kaan eduis­ta. Te­le­o­pe­raat­to­rit ja muut pal­ve­lu­tar­jo­a­jat lu­paa­vat uu­sil­le liit­ty­jil­le lah­juk­sia ja alen­nuk­sia, mut­ta van­ho­jen asi­ak­kai­den osa­na on mak­saa täy­det mak­sut ja hy­väk­syä uu­det hin­nan­ko­ro­tuk­set.

 Hil­jai­sen vii­kon evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus­ta vie­dään ris­tiin­nau­lit­ta­vak­si. Hän uu­puu kai­ken ko­ke­man­sa ki­du­tuk­sen jäl­keen ris­tin al­le.

Tu­le­va­na sun­nun­tai­na vie­täm­me pal­mu­sun­nun­tai­ta. Pal­mu­sun­nun­tai­na aloi­tam­me hil­jai­sen vii­kon vie­ton, jol­loin ly­hy­en ajan si­säl­lä vie­te­tään mon­ta pe­räk­käis­tä kris­til­lis­tä juh­la­py­hää.

Tu­le­vas­ta sun­nun­tais­ta al­ka­en paas­to­nai­ka on sy­vim­mil­lään. Sik­si päi­vää on sa­not­tu kär­si­myk­sen sun­nun­taik­si.

Tar­vit­sem­me ra­vin­toa elääk­sem­me. Pyyn­tö: ”An­na meil­le mei­dän jo­ka­päi­väi­nen lei­päm­me”, on edel­leen ajan­koh­tai­nen.

”Lu­paan tänä vuon­na pa­nos­taa it­see­ni ja hy­vin­voin­tii­ni! Lu­paan, et­tä en­si vii­kol­la näh­dään! Lu­paat­ko, et­tä et ker­ro tätä ke­nel­le­kään? Lu­paat­ko ra­kas­taa mi­nua ai­na? Lu­paan, et­tä huo­men­na men­nään leik­ki­puis­toon kaup­pa­reis­sul­la! Kun os­tat tä­män tuot­teen, lu­paam­me et­tä et tule ka­tu­maan!”